Bändin jätkät sais aina

Vuonna 1 tai 2 olin ystäväni Evron (nimi muutettu) kanssa Ruisrockissa. Illalla istuimme syrjäisessä pöydässä ravintola-alueella kun pöytäämme istui kaksi naista. Kävi niin kuin joskus käy, eli rupesimme puhumaan isoja läpiä päähämme.

Daamien kysyessä miten menee toinen meistä keksi vastata, että eipä ihmeempiä, odotellaan huomista keikkaa. Uusien seuralaistemme silmät kirkastuivat välittömästi ja he halusivat tietää missä bändissä soitamme. Toinen meistä keksi hätäisesti nimen joka kuulosti fiil-thö-faarsschhhilta tai joltain vastaavalta, mutta jalostui sitten keskustelun aikana pikkuhiljaa muotoon Feel The Fibres.

Neitokaiset kaivoivat esiin festariohjelman ja ihmettelivät ettei bändiämme näkynyt yhdenkään neljän lavan ohjelmista. Reagoimme nopeasti ja kysyimme eivätkö tytöt tosiaan tienneet että on olemassa viideskin lava, jossa esiintyy aloittelevia bändejä (sellaisia, jotka asiantuntijat olivat arvioineet tulevaisuuden tähdiksi).

Hetkittäisestä haparoinnista huolimatta saimme viimein pöytäseuramme vakuutettua siitä, että Ruisrockissa on tosiaan sellainenkin lava jota ei ollut merkittynä festariohjelmaan, ja että me kaksi olemme ihan pesunkestäviä (vaikkakin sillä hetkellä peseytymättömiä) rokkareita. Tarinamme uskottavuutta lisäsi myös se, että olimme basisti ja rumpali, eli emme yrittäneetkään väittää olevamme mitenkään lahjakkaita muusikoita.

Lopullinen vahvistus saatiin tekemällä valesoittoja kuvitteellisen laulajamme kuvitteelliseen puhelimeen – meillä oli nimittäin jo kova hätä siitä, että laulusolistimme oli sammunut päälavan edessä olevalle rannalle vaikka huomenna olisi elämämme siihen asti tärkein päivä.

 Ja niinhän siinä kävi, että seuraamme liittyneet naiset varsin suorasukaisesti ehdottivat intiimiä kanssakäymistä. Mutta herrasmiehinä emme tietenkään käyttäneet valheellisesti pedattua tilannetta hyväksemme, vaan vetäydyimme tyylikkäästi pois tilanteesta ja lähdimme etsimään rannalle sammunutta laulajaamme päästäksemme ajoissa lepäämään ennen tulevaa esiintymistä.

Pöytään hylätyt daamit olivat tietenkin surullisia, mutta lupasivat tulla keikallemme. Me puolestaan lupasimme heille pääsyn backstagelle. Olisi kiva tietää onko seuraavana päivänä Ruisrockin hämmentyneiltä järjestysmiehiltä tivattu vitoslavan sijaintia?

Että mikäkö oli tarinan opetus? No ei kai mikään. Paitsi että bändin jätkät sais aina. MOT

Feel The Fibres on Karri Karsin ja Ervo Hjeltin bändi, tosin vain mielikuvitusbändiPS. YLE Teemalla kaukana lähitulevaisuudessa esitettävän dokumentin mukaan bändi oli aina täysin yksimielinen musiikillisista asioista, mutta hajosi hallinnollisiin erimielisyyksiin: jäsenet eivät saaneet sovittua kirjoitetaanko nimi muodossa Feel The Fibers vai Feel The Fibres.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>