Mikä on tärkeintä parisuhteessa?

parisuhde-frank-mckennaPuolivallattomana yhteishuoltajaisänä minulla on aina välillä puolivakava yhteishaku päällä. Päädyinkin pohtimaan mitkä itselleni olisivat ne tärkeimmät onnistumisen edellytykset, jos toiveena on siirtyminen seikkailusta seukkailuun ja siitä sitten parisuhteeseen.

Uskon, että on pareja jotka voivat olla onnellisia vaikka nämä kaikki eivät toteutuisikaan, ja ennen kaikkea uskon että meillä kaikilla on ihan omat listamme. Tässä kuitenkin minun:

1. Kemia

Magnetismi, vetovoima, se selittämätön puoli. Feromonit hyrräävät ja saavat himoitsemaan juuri tiettyä ihmistä, mutta miksi, god tai joku muu only knows. Maagista vetovoimaa vaaditaan ihastumiseen ja sitä tarvitaan vielä enemmän rakastumiseen. Vuosien varrella kuuminkin keitto haalenee, mutta se ravitsee silti pitkälle tulevaisuuteen. Jos sinä olet tällä hetkellä parisuhteessa, jossa ei edes alussa ollut vahvaa kemiaa ja vetovoimaa, niin… No, itse kai tiedät paremmin.

2. Seksi

Hyvää ja molempia osapuolia tyydyttävää seksiä voi olla todella monenlaista ja itse asiassa varmaan niin monenlaista, että ainakin itse olen onneksi vasta ihan alkumetreillä omassa seksielämässäni. Seksin onnistumisessa isoin tekijä on edellä mainittu vetovoima, mutta toisaalta siihen vaikuttaa niin moni muukin asia, ettei sitä ainakaan suurin osa miehistä (tunnustan!) edes tajua. Joskus sitä voi puuttuakin – jos kaikki muut tässä kirjoituksessa mainitut osa-alueet ovat riittävässä kunnossa niin siitä seuraa väistämättä ennemmin tai myöhemmin myös seksiä.

3. Läheisyys

Läheisyyttäkin on monenlaista ja osittain se liittyy myös seksiin, mutta voi toisaalta olla myös paljon ”arkisempaa”. Itselleni läheisyys tarkoittaa hellyyttä, suutelua, halailua, mutta ihan samalla lailla se voi olla vieressä istumista, toisen huomioimista, kädestä pitämistä, hetken kosketusta ohi kulkiessa. Tai vaikka sitä, että hakee toisen katsetta kun joku asia jännittää tai haluaa pyöritellä yhdessä silmiä kun joku pöytäseurueessa kertoo idioottimaisia juttuja.

4. Luottamus

Parisuhde on aina jonkinasteinen sopimus ja sopimukseen kuuluu luottamus siihen, ettei sitä rikota. Parin luottamus toisiinsa lisää myös molempien itseluottamusta ja sitten on taas kerran helpompi uskoa siihen, että toinen oikeasti välittää sinusta ja haluaa olla vain ja ainoastaan sinun kanssasi. Itse olen sen verran vanhanaikainen, että haluaisin näissä asioissa tehdä kahdenvälisiä sopimuksia, mutta on kai se ihan ok tehdä muunlaisiakin järjestelyjä ;)

5. Vapaus

Kun on luottamusta on helppo saada ja antaa myös vapautta. Vapautta mennä kavereiden kanssa, osallistua harrastuksiin, pitää tuulettumistaukoja. Ja sanoa ei. Olen nähnyt lähipiirissäni aika montakin suhdetta, joissa toiselle ei anneta riittävää vapautta ja tilaa. Saatko sinä olla juuri oma itsesi?

6. Ystävyys

Pariskunnan pitäisi olla toistensa sydänystäviä. Ei välttämättä bestiksiä, mutta ehdottomasti siinä muutaman tärkeimmän ystävän joukossa. Ystävyyteen liittyy myös toisen hyväksyntä – jos ollaan ystäviä niin ollaan myös valmiimpia hyväksymään toisen niitä huonompia puolia (joita kaikissa on, mahdollisesti jopa itsessäni). Ja hienoimmillaanhan joillain tosi pitkään yhdessä olleilla pareilla on muodostunut sellainen kumppanuus, että se on hyvällä tavalla ”me vs. muu maailma”.

7. Kunnioitus

En usko että seurustelu voi kehittyä onnistuneeksi parisuhteeksi, jos osapuolet eivät ihan oikeasti ja aidosti kunnioita toisiaan. Kunnioitusta ei tarvitse olla kaikissa asioissa, mutta pitää olla useita juttuja toisessa joita arvostaa ihan tosissaan. Tähän liittyy myös erilaisten vahvuuksien ja vastuualueiden tasapaino suhteessa. Tunnen pariskuntia, joissa tätä tasapainoa ei ole ja keskinäinen kunnioitus puuttuu. Ovatkohan he onnellisia?

Eikä siinä vielä kaikki: Pyytettömyys

Kirjoitin tämän ”ihmissuhdeblogin” ensimmäisen version jo kauan sitten, mutta en julkaissut sitä koska jotain oleellista tuntui puuttuvan. Silloin en tiennyt mitä, mutta nyt olen sen oppinut, ikävä kyllä taas kerran kantapään kautta.

Olen aina rakastanut rakastaa, olla tunteellinen ja osoittaa tunteeni. Mutta olenko koskaan osannut rakastaa vaatimatta toiselta mitään? Jos osoitan tunteitani toista kohtaan, täytyykö hänen jollain tavalla vastata tunteisiin? Jos välitän toisesta aidosti, tarvitseeko toisen välittää minusta juuri samalla tavalla?

Ehkä huomasitkin, että tämä viimeinen kohta muuttui vielä aiempiakin henkilökohtaisemmaksi. Ehkä tämä viimeinen on sittenkin se kaikista tärkein? Omia lapsiani rakastan täysin pyyteettömästi – ehkä jonain päivänä osaan samanlaisen rakastamisen myös parisuhteessa.

 

Loppuun vielä disclaimer. Olen usein lukenut jonkun randomtyypin blogia ihmissuhteista ja ollut todella paljonkin eri mieltä. Itse olen vielä vähemmän asiantuntija näissä asioissa – olisi hienoa jos sinäkin miettisit mitkä tekijät ovat sinulle tärkeimpiä parisuhteessa, ja ehkä laitat niitä kommenttikenttään tässä tai Facebookissa.

Millainen sinun listasi on?

 

Artikkelikuva: frank mckenna / Unsplash

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>