Äitini Anneli Karsi toimi Marimekossa tiedotuspäällikkönä 1976-1980. Tehtäväkuvaan kuului myös mainonta (siihen aikaan ei viestintäpäällikkö-titteliä käytetty).

Löysin 5 vuotta sitten menehtyneen äitini jäämistöstä hänen haastatteluvastauksensa LEADING DESIGN EXCELLENCE -tutkimusprojektiin vuodelta 2004. Olen laittanut kysymykset ja vastaukset tähän sellaisinaan, poistin ainoastaan muutaman kysymyksen joihin ei oltu vastattu.

Suorat (ja rouheatkin) muistot Marimekosta Armi Ratian ajoilta ovat varmastikin hyödyllistä luettavaa kaikille viestinnästä ja markkinoinnista kiinnostuneille!

HUOM. Äitini on kirjoittanut aiheesta myös kirjan: Marimekon yrityskulttuuri : designed by Armi Ratia (Anneli Karsi / Kampanja, 1995). Kirja löytyy kirjastosta.

Missä työskentelit aiemmin?

Oy Wulff Ab mainos ja tiedotuspäällikkö 73-76, Markkinointi Viherjuuri Oy (mainostoimisto) 1962-73, alkuun harjoittelija, sitten copy-yhteysmies, lopulla yhteyspäällikkö (niitä sanotaan nykyisin projektipäälliköiksi, ehkä titteli kuvaa sitä muutosta joka muutenkin on tapahtunut: silloin mainostoimisto-asiakassuhde oli pitkäaikainen ja kiinteä yhdessä rakentamisen suhde, nykyisin valtaosa on pelkkiä projekteja.)

Mikä johti / houkutteli sinut Marimekkoon?

Niillä oli lehdessä ilmoitus, jonka Armi selvästi oli itse kirjoittanut, koska siinä etsittiin todellista ihmeotusta. Hakemukseni oli taatusti poikkeava, se alkoi luettelolla vaadituista ominaisuuksista, joita minulla EI ole. Hakijoita oli kuulemma yli 300, minä olin ainoa, jota Armi haastatteli (tai ainakin SANOI niin). Olivat (kuulemma) menneet kertomaan, kuinka ne oli aina rakastaneet Marimekkoa.
Koska en halunnut siinä vaiheessa pyytää työtodistusta silloiselta esimieheltäni, pyysin sen yhdeltä alaisistani. Todistus oli paras koskaan saamani.

Mitkä olivat ensivaikutelmasi?

Tiesin kyllä jo ennen sitä ensi tilaa, että edessä on ns. mielenkiintoinen haaste. Ensi töikseni soitin edeltäjälleni Tuula Saarikoskelle ja pyysin palaveria, joka olikin varsin hyödyllinen.

Missä vaiheessa Marimekon kehitys oli tuolloin?

Aika hyvässä, mutta pian alkoikin öljykriisi ja lama. ”Kustannushanat” pantiin kiinni. Peruutin, tai oikeastaan lakkasin maksamasta, kymmenien kansainvälisten telex-katalogien ilmoituslaskuja, joihin oli menty monivuotisilla sopimuksilla. Uhkauksia tuli, mutta yhtiön lakimiehen Kirsti Rissasen kanssa keskusteltuani panin karhut mappi ööhön.

Kuka oli toimitusjohtajana?

Armi vielä jonkin aikaa, sitten ”se-herranjestas-mikä-sen-miehen-nimi-olikaan”.

Miten kuvailisit yleisesti käsitteen yrityskulttuuri?

Ei ihan yksinkertainen kysymys. Mutta helppo vastata sitä kautta, mitä on kulttuuri eli maanviljelystä orkesterin johtamiseen. Yrityskulttuuri on kaiken sen kokonaisuus, mitä yritys tekee, millä tavalla se sen tekee ja miten se tuotoksiinsa ja tuotosten tekijöihin suhtautuu. Miten se tuntee ja miten tunteensa ilmaisee; visuaalisesti ja verbaalisesti.

Millainen se oli Marimekossa?

Luova ja kunnianhimoinen. Armi hehkutti luovuutta joka käänteessä. Kerran, kun Armi hehkutti, että ”kirjanpidonkin pitää olla LUOVAA”, Risto Raha sanoi ihan kiltisti, että ”noh, ei nyt ehkä ihan hirveän luovaa juuri sen”.

Lämmin ja arvostava. Perhemäinen: piiskaa ja pusuja. Ei porkkanoita, nehän ovat jotakin jolla maanitellaan tekemään työ, Marimekossa ei tarvinnut maanitella, kaikki tekivät ilman muuta. Erinomaisten suoritusten palkaksi sitten tuli niitä pusuja ja lahjoja.

Mikä teki Marimekosta erityisen tässä suhteessa?

Tunne.

Miten se poikkesi muista yrityksistä tuona aikana?

Kts. ed.

Mikä mielestäsi johti tällaiseen toimintatapaan Marimekossa??

Kaikissa yrityksissä toimintatavan määrää sen ylin johto; tahtoen tai tahtomattaan. Johtamiskoulutukset ovat vain teknisten johtamisviran erilaisten vaatimusten oppimista, johtajan perusluonnetta ne eivät valitettavasti pysty korjaamaan. Olen tuntenut monia, jotka ovat ekonomikoulun jälkeenkin lukeneet kaikki mahdolliset johtamisviisaitten neuvot, mutta aina se Vanha Aatami vaan paljastuu.

Mikä oli erityistä osaamista Marimekossa aikana jona työskentelit siellä?

Kiusallinen kysymys, koska en tiedä, oliko sitä. Eihän ole mikään temppu painaa silkkipainossa kankaita tai ommella mekko. TaiK valmistaa edelleen hyviä disainereita ja markkinoitakin osataan jo vallata, ihan ulkomailta. Ehkä kyse onkin vain siitä, miten se tehdään.

Mikä on yrityksen maineen suuruuden salaisuus?

Puhuminen. Kaikki yritykset ymmärtävät, että pitää olla logo ja graafinen ohjeisto, mutta harva työntekijä niitä jaksaa lukea, saati miettiä mitä ne tarkoittavat. Saati ymmärtää, mitä tekijät sanovat sen tarkoittavan. Mitä tarkoittaa Itella, Destia ja muut pöljäilyt muuta kuin, että siellä on varmaan tj. vaihtunut kun ei edellisen toikkarin logo kelpaa.

Maineen loi Armin kyky puhua toimittajien kanssa, olla viisas ja hauska. Haastattelutilanteessa hän ei suinkaan syöksynyt heti kertomaan Marimekosta vaan kaikesta muusta mahdollisesta. Jossakin välissä tuli se oma tuotekin, usein vasta kun kysyttiin. Ja huom! tää ei suinkaan ollut mitään ujoutta vaan puhdasta taktiikkaa.

Mitä Marimekosta voidaan oppia design-yrityksen johtamisesta?

Ainakin nämä
Oppi 1. Puhu kaiken aikaa, mutta älä sitten puhu tyhmiä
Oppi 2. Luovat ihmiset ovat äärimmäisiä narsisteja, joille oma tuote on kuin oma lapsi, älykäs ja kaunis. Naapuritaiteilijan kakarat sen sijaan ovat tyhmiä räkänokkia. Kehu, mutta älä liikaa. Jos kehut silloin kun ei oikeastaan ole syytä, ne heti ajattelevat, että ahaa, tuolle typerykselle välttää tämäkin laatutaso.

Mitä tekijöitä olisi vältettävä luovan yrityksen johtamisessa?

Ennen kaikkea byrokratiaa ja paskantärkeyttä. Ensimmäistä on pakko jonkun verran olla, mutta se pitää ehdottomasti panna jonkun muun syyksi (EU, talouspäällikkö, verottaja) ja sitä pitää johtajan itsensä pilkata ja sitten kohauttaa harteitaan ja sanoa ”vaan kyllähän me fiksut nyt tästä selvitään”.

Mitkä olivat keskeiset heikkoudet johtamisessa?

Raha raha ja raha. Kun sitä oli, sitä pantiin menemään niin, ettei sitä kohta enää ollut. Amerin omistuksessa ei käynyt yhtään paremmin, pikemminkin päinvastoin. Vasta Kirsti sai tehtyä kunnon tulosta, mutta Kirsti onkin pihi.

Kuinka Marimekon strategiasta viestittiin?

Mistä ihmeen strategiasta?

Kuka oli vastuussa strategian viestimisestä / jalkauttamisesta?

Armihan se tietysti oli, mutta jos joku olisi puhunut näin hienoja, en tiedä, mitä rouva olisi kiekaisut. Minun luuloni (huom todella vain luulo) on, että kuolemaansa saakka Armin strateginen tavoite oli tehdä maailman hienoin, suurin ja kannattavin design-yritys. Maailmankuulu monialayritys, joka suunnittelee ja tuottaa kaikkea mitä ihminen voi tarvita tai edes kuvitella tarvitsevansa. Tätä hän ei enää 70-luvulla mitenkään julistanut, mutta sitä ennen se näkyi siinä mielettömässä tuotemäärässä, saunoista möhköfantteihin, joka sitten kovalla kädellä saneerattiin vuonna 68.

Miten strategia näkyi suunnittelun johtamisessa?

Puheena: Marimekko-ihminen, Marimekko-tyyli, Marimekko-elämäntapa, Marimekko-huonekalut, tämä on/ei ole Marimekkoa, Marimekko-ihmiset kaikkialla maailmassa, Marimekko-heimo…

Mitä oli muotoilun johtaminen Marimekossa?

Puhutaanko nyt yrityksen yhden toiminnon, muotoilun, johtamisesta? Vai yrityksen itsensä muotoilusta, jossa muotoillaan kaikkea, myös sitä kirjanpitoa. Suomennos muotoilujohtaminen tai muotoilun johtaminen on ongelmallinen, koska sana ”muotoilu” on 50-luvulta lähtien sitoutunut niin kiinteästi taideteollisuuteen. Enkä muuten usko, että se siitä irtoaa, vaikka kuinka puhuttaisiin esim. ergonomian antamasta lisäarvosta.

Jos määritellään kuten alussa kirjoitin: ”Yrityskulttuuri on kaiken sen kokonaisuus, mitä yritys tekee, millä tavalla se sen tekee ja miten se tuotoksiinsa ja tuotosten tekijöihin suhtautuu. Miten se tuntee ja miten tunteensa ilmaisee; visuaalisesti ja verbaalisesti.” Silloin tietysti muotoilujohtaminen on kaiken edellä mainitun johtamista. Ja se puolestaan vaatii sen, että johtaja puuttuu joka asiaan. Ei riitä se, että ostetaan mainostoimistolta visuaalinen ilme, vaan kuljetaan ympäri firmaa ja huomautetaan vaikka likaisesta Suomen lipusta firman lipputangossa. Minun mielestäni ”editing the firm” on kaiken aikaista kaiken huomaamista ja palautteen antamista.

Työlästä? Totta kai, jostakin täytyy siis ottaa se aika. Olen ollut huomaavinani, että huonot johtajat käyttävät suuren määrän aikaa ihan typeriin ja turhiin juttuihin, kuten esim. ”kehityskeskusteluihin”. Herranjestas, mikä kiusallinen tilaisuus molemmille. Paljon tehokkaampaa on antaa palaute tässä ja nyt eikä säästää sitä kuukausien päähän johonkin virkasäännössä määrättyyn keskusteluun.

Miten strateginen muotoilun johtaminen (design leadership) näkyi Marimekon toiminnassa?

Vaikka kuinka pähkäilen, en pysty erottamaan mikä on strategista ja mikä taktista muotoilun johtamista, siis ihan käytännössä ja esimerkein. Ja tarvitseeko sen edes erityisesti näkyä.

Kuinka muotoilun ja suunnittelun johtaminen / hallinta oli organisoitu?

Organisaatio oli kevyt, suunnittelijat eivät olleet sidottuja kankaaseen tai vaatteeseen, jokainen päätti itse, mitä halusi tehdä, Maija Isola ja Fuji tekivät siihen aikaan vain kangasprinttejä, Annika Rimala ja Pentti Rinta molempia. Armi oli suunnittelijoiden esimies työasioissa, kävi istumassa työpöydän vieressä ja sanoi mielipiteensä pöydällä olevasta tai siitä, mitä ja millaisia tuotteita talossa pitäisi ruveta tekemään.

Henkilöstöosasto tietääkseni piti silmällä, että laillisuusasiat hoituivat. Tuotepäälliköt (kangas, mekko ja trikoo) paimensivat sekä tuotannon että markkinoinnin aikataulut ja hoitivat myyntipäällikön ja myynnin tyttöjen avuksi myös asiakkaita. Armi oli tietysti myös mukana asiakkaiden hoidossa, hehän kuuluivat kiinteästi Marimekko-heimoon ja olivat tärkeimpiä sanansaattajia loppuasiakkaiden suuntaan. Heidän piti siis myös tietää missä mennään ja olla ylpeitä siitä, että olivat Marimekko-myyjiä.

Mikä on tehnyt Marimekon muotoilujohtamisesta “lähes täydellisen”?

Tuossa kirjassa tarkoitin tällä lauseella lähinnä puhetta. Johtajan puhetta ihmisille ja ihmisten puhetta keskenään. Ehkä naamakirja on niin suosittu siksi, että siellä ihmiset voivat lörpötellä niistä asioista, joita kukaan muu ei viitsi kuunnella. Eihän ne tiedä, lukeeko niitä lörpötyksiä kukaan, mutta sainpahan sanoa. Marimekossa syntyi pysyviä ystävyyssuhteita, koska kulttuuri suosi nokkelaa sanailua, huumoria ja vakavaa keskustelua – ihan työajalla.

Mikä oli toimitusjohtajan kontribuutio suunnittelun / muotoilun johtamiseen?

Armin aikana 100 %, varmaan Amerin aikana myös, muotoiluhan on kivaa ja hienoa, kaikki sitä haluaa tehdä.

Miten yrityskulttuurin ja strategisen muotoilujohtamisen suhde ilmenee käytännössä?

Tätä kysymystä en ymmärrä.

Rakastan tätä koko haastattelua ja myös tuota viimeistä vastausta – näen äitini ilmeen kun hän on vilpittömän ihmeissään (ja varmaan vähän tuohtunutkin) kysymyksestä! Ehkä hän parhaillaan naureskelee jossain yhdessä Armi Ratian kanssa  yrityskulttuurin ja strategisen muotoilujohtamisen käytännön suhteelle?

Nuku rauhassa, äiti, ikävä on.